Leijonaa mä metsästän..

Tänään, kun eka katottii Netellä sen vauvakirjaa. Niin, kun mä pääsin kotiin aloin kattoo kuvii, joissa mä olin tyylii kolmevuotias. Mä kuuntelin sillo tosi paljon Fröbelin palikoita. Ja kuuntelen niitä nyt ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen. Niistä tulee kauheen nostalginen fiilis <3 Niissä kaikissa lauluissa on sellainen jännä tunnelma, että aina kun olin pieni ja Fröbelin palikat tuli, niin oli pakko tanssia mukana. Tää bändihän tekee tällasii lastenlauluja. Harmi, ettei nykyään ole enää samanlaisia lastenlauluja ja niitä väitetään lapsellisiksi. Ne on legendaarisia >-< nykyään just jotkut 5-6 vuotiaat pitää niitä lapsellisina :o (tai niin mä oon kuullu)
Sillo kun oltii tuossa iässä (taino oikeastaan se oli 3- 4 vuotiaana mut kuitenkin)  mun kavereiden kanssa me ei mitää muuta tehtykkää ku kuunneltii Fröbelin palikoita :) ja tietenkin laulettii ja tanssittii mukana

Tässä tulee nyt joitain lapsuuteni suosikkeja:

Tälle repeette varmasti ;D

Ihan vain selkentääkseni laulua viisi vauhtiveikkoa ovat siis kätemme sormia, siis nyt ajattelin vähän selventää asiaa hieman, ne on keksiny kolmelle keskimmäisille sormille hauskat nimet :D:

Peukku = Peukalo (kaikki varmaan ties)

Suomensotti = Etusormi

Lonkermanni = Keskisormi

Kultaralli = Nimetön (eipä ole enää :D)

Pikkurilli = Pikkurilli (tietenkin)

Tekin varmasti olette joskus ajatelleet lapsuuttanne lämpimästi niinkuin minäkin tänään. Minusta ei ole ollenkaan noloa kuunnella välillä lastenlauluja ihan vain vanhojen hyvien aikojen muistoksi :)

Tänään olin kuitenkin (jälleen) Neten, Kimmon, Roopen sekä Miikan kanssa. Ja juu hauskaa oli :D

Ei muuta kuin ensi kirjoitukseeni sitten!

Tsau! <3

- Monde