To a place where everything is perfect and there's no question ''why'',
To a place that nobody could understand
How things could be easier than they are
There would be no such things as wars and sorrow
World would be filled with joy and care
But I know that a dream isn't a thing that people can borrow
But believing in yourself and caring people that are around us
Is more than enough
To make this world a better place to live cause
We need eachother because without friends, live is tough
Together we can make the sky look bright.. :)
Shellasta tänään, juu.. Päätin kirjoittaa tänne hiukan jonkinlaista runontynkää, kun en ole sellasta pitkään aikaan laittanu. Ja jos tällaisia runonpätkiä halutaan lisää, niin voi kommentoida. Saitte nyt esimakua ''runosuonestani''.
Hyvää perjantaita itse kullekin ja näemme taas ensi kirjoituksessa :)
Anteeksi etten ole päässyt kirjoittamaan vähään aikaan. Tämä nykytekniikka on nykyään niin ihmeellistä.. Nettikatkoksia aina silloin tällöin. No kuten otsikko kertoo aion tässä hieman kertoa, mitä ''tylsässä'' elämässä on näinä päivinä tapahtunut..
Viime viikonloppuna valmistimme Neten kanssa jäätelöä. Siit tuli tosi hyvää.. Tehtiin siis iha ite tavallista vanilijajätskii ja pistettii murskattuja Digestive keksien muruja sekaan :P Tsekattii ohje netistä, eikä keksienkään murskaamiseen tarvittu kaulinta, kun on käytössä Moonan ''haba'' :DD (Laitan kuvan siitä myöhemmin ;) Siis jäätelöstä :DD)
Tosta tulikin mieleeni tänään Nikita alko jostain syystä kädenvääntöö mun kanssa siinä kesken ruotsintunnin ja onnistuikin voittamaan hänet siinä. Joo oon tämmönen habamummo, Hyvää Päivää :DD
Sitten käytiin Neten kaa leffaski jossain vaihees, en muista millo. Mut saatiin ilmaset leffaliput mun mummilta ja mentiin kattoo semmone leffa, jonka nimi oli ''Chronicle''. Se on tosi hyvä, suosittelen lämpimästi katsomaan. Tuntui aluksi tylsältä, mut ei onneks ollu..
Juu mul oli eile DELF koe. Kyllä se oli TET:in vikana päivänä. DELF on ikäänkun ranskan valtakunnallinen, et jos siitä pääsee läpi niin ''tres bien :)''. Sit saa jonkun diplomin, josta voi hyötyä tulevaisuudessa. Se koe meni kutakuinkin hyvin. Tulokset kai sitten kevätjuhlassa puhuvat puolestaan, jos ei tule diplomia niin en päässyt läpi (onhan se jo vaikeampi taso, kun sillo seiskalla) mutta yritetty on :)
Sain Maaritilta (pomoltani) läksiäiseksi sellase hienon kukkajutun.. Ja sit tottakai todistuksen ja todistuksen suosituksella, en ees pyytäny.. No jaa kiitos Maarit sinulle kuitenkin <3 Nyt jänskittää.. kesäloma 7 viikon päästä alkaa ja mietin tässä, että pääsenköhän ensi vuonna haluamaani paikkaan ja saanko tänä vuonna kesätöitä..
Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi ensirakkauttanne? Sen ensinmmäisen tosirakkauden, jonka luulitte kestävän ikuisesti? Jos vastasit ei, olet onnekas.. Mutta jos myöntävästi, niin tervetuloa kerhoon :D
Ensirakkaus on suloisen katkera ja, kun sen kokee, sitä ei unohda koskaan. Kaikilla ruusuilla on piikkinsä ja sanotaan, että kaikki hyvä päättyy aikanaan.. ainakin tässä tapauksessa.
Muistan aina oman ensirakkauteni, se vie minut yli kolmen vuoden taa. En ikinä unohda sitä hetkeä, kun tapasin hänet.. Kun katseeni kohtasi hänet ensimmäisen kerran, tunsin sydämeni sulavan. En tietenkään uskonut koskaan rakastuvani häneen, mutta sillä hetkellä koin ikäänkuin rakkauden ensisilmäyksellä.
Hän jopa kysyi minun puhelinnumeroani ja tietenkin annoin. Aloimme tekstailla toisillemme (ei siis oltu tässä vaiheessa vielä yhdessä).
Eräänä päivänä kuitenkin siitä muuten kohta on jo tasan neljä vuotta aikaa.. Olin vienyt hänet tutustumaan kavereihini. Se taisi olla kuitenkin väärä liike.. Ei se huonosti mennyt, lopputulos oli vain.. että kyseinen poika kysyi parasta kaveriani seurustelemaan kanssaan. Silloin muistan tunteneeni mustasukkaisuutta myös ensi kerran. Kirosin kaverilleni kuinka tämä oli pilannut minun elämäni ja rakkauteni.. se tunne oli hyvin katkera ja inhottava. Lukittauduin vessaan ja itkin siellä ainakin pari tuntia haluamatta tulla ulos..
Kaverini kuitenkin päätti, etteivät he sopineet toisilleen ja kun sain tietää tämän oloni helpottui. Mutta silti tunsin itseni typeräksi. En uskaltanut vähään aikaan kohdata hänen katsettaan.. Sitten kun uskalsin taas siirtää katseeni häneen, hän katsoi minua niin lempeästi ja kysyi alkaisinko seurustella hänen kanssaan.. Jäädyin hetkeksi sillä kysymys tuli puun takaa. Vastasin hymyillen myöntävästi ja siitä suhteemme alkoi..
Vaikka tapasimme hänen kanssaan todella harvoin (johtuen siitä, että poika asui lastenkodissa). Tekstailtiin toisillemme joka päivä. Tunsin olevani maailman onnellisin tyttö hänen seurassaan ja joka hetki hänen seurassaan tuntui taivaan lahjalta. Hän sanoi minulle sellaisia asioita, jota kukaan ei koskaan ollut minulle sanonut. Vaikka olin juuri herännyt sängystä ja näytin täysin räjähtäneeltä silti hän sanoi ''Sinä olet kaunis''. En voinut olla hymyilemättä ja kiittämättä häntä. Enkä voinut myöskään estää itseäni suutelemasta häntä tuona hetkenä, hän toki suuteli minua takaisin. Kaikista maagisinta oli kuitenkin öiset kävelymme ulkona, kun oli aivan hiljaista ja juttelimme asioista samalla, kun katselimme tähtiä. Hänen seurassaan en pelännyt ollenkaan.. Koska tiesin olevani turvassa hänen luonaan.. kävellessäni hänen kanssaan käsi kädessä ^^
Kuitenkin tuli se päivä, jonka en olisi halunnut koskaan koittavan. Saavuin koulusta kotiin ja sain tekstiviestin häneltä. Hän alkoi selittämään ettei suhteemme suju, emmekä oikein hänen mielestään sovi toisilemme. Sitten aloin miettimään jättääkö hän minut. Ja aavistukseni osui oikeaan hän... jätti minut... Tunsin sydämeni repeävän riekaleiksi.. hän oli kylmästi särkenyt sydämmeni..
Sen jälkeen en ole luottanut kehenkään poikaan, en ihastunut enkä rakastunut kehenkään.. vieläkään.. Muistan itkeneeni asian takia monta viikkoa ja koulussa olin allapäin. Joskus jopa muistelen lämmöllä noita aikoja kuten tänään.. Eihän ensirakkautta koskaan voikkaan unohtaa.. Se taisi jättää minulle ikuiset arvet..
Jokaisella ruusulla on piikkinsä ja jokaisella alulla on loppunsa.. Niin se vain on..
Juu, tänään siis alko toinen TET jakso. Tällä kertaa päätin kokeilla mennä TET:iin Parturi kampaamo Ateljee Pihaan. Itseasiassa sen omistaa yksi mun tutuista. Itse työnantaja ei ollut tällä kertaa paikalla, mutta kyllähän se työ sujui, vaikka pomo ei ollutkaan paikalla.Sillä onhan tuolla nyt muitakin työntekijöitä. Tulin joku 5 minaa myöhäs sit olin vaa sillee ''hienoo.. myöhäs heti ekana päivänä..''. Mut onneks se työntekijä ei ollu moksiskaa.. Tosi mukavat työtoverit, vaikka munhan työtoverit on aikuisia, mut silti :) Ei mikään paha työpaikka, paitsi silloin tottakai, kun ei ole asiakkaita, niin ei oo oikee tekemistäkää..
Ekat neljä tuntii meni nopeesti, kun asiakkaita tuli, mut sit vikat kolme tuntii meni tappavan hitaasti, sillä asiakkaita ei juurikaan ollut, joka on aika harvinaista, ainakin muut työntekijät sano et asiakkaita on tosi paljon. Luin siin vaa jotai Inezii ja akkareit ajan kuluks.
Tänään tapahtu luonastauol aika hauska juttu. Sain rahaa ja se työntekijä sano et pitää sit tuoda kuitti. Juu ei siinä mitään. Ostin cittarist paninin ja omenamehun. Sit sanoin sille myyjälle ku se kysy et haluunks mä kuitin niin sanoin et ''joo''. Sit se alko tekee sitä paninii, niin sit ku se tuli takas niin kysyin ''nii mis se kuitti on?''. Sit se vaa kysy ''Oisitko halunnu sen?'', sit mä katoin hieman oudoksuen sillee ''Joo..''. Sit sen piti soittaa jollekin hyypälle, et se tulosti sen kuitin paperiversiona, sillä se myyjä oli heittänyt sen roskiin. Aika outoo, sillä mitä osaa siitä ei ymmärretä, et asiakas sanoo haluavansa kuitin ja sitä ei anneta? Niiku mitäs vittua? No ei kai siinä mitään.. kun sain sen kuitenkin. Vois kyl ajatella vähä..
Mut se siitä tällä kertaa.. Saa nähä millane päivä huomenna on..
